maanantai 27. kesäkuuta 2011

Tarjoiluehdotus: juhannussalaatti

Vaikka juhannus oli huomattavasti ennustettua vähäsateisempi, eivät viljelmät päässeet kovasti kuivahtamaan vähäisestä kastelusta huolimatta. Laarien antimista voi jo koota vaikka kokonaisen salaatin, joten kokeilkaahan vaikka seuraavaa sikermää: Lehtisalaattia, keräsalaattia (vai mitähän se nyt mahtoi se toinen salaatti olla), rucolaa (se on siinä heti salaattien vieressä), vihanneskrassia (joka puolestaan sijaitsee omassa lokerossaan laarin toisessa päässä) ja retiisiä (kummastakin laarista löytyy jo isoja!). Kastikkeenkin voi tehdä itse, omassa sekoituksessani oli punaviinietikkaa, hunajaa, oliiviöljyä sekä valkosipulimurskaa.

Käykäähän nyt kaikki Turussa oleilevat nauttimassa laarien antimista, eihän herkkujen saa antaa mennä hukkaan! Ja kastelusta lienee syytä huolehtia päivittäin nyt kun säätiedotukset taas lupailevat helteitä.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Laarien lannoitusyritys

Liekö aika kullannut muistot, mutta seuratessani laarien viheriöimistä olen ollut huomaavinani jonkinasteista kitukasvuisuutta verrattuna viime vuoden kasvuun. Muistiini palasivat tällöin luomuviljelyä harrastavalta ystävältäni saamani neuvot: kanankakka on ihan oikeasti kasveille hyödyllistä, ja sen puutteessa saman asian ajavat munankuoret. Suomessa kun maaperä tuppaa olemaan happamanpuoleista, niin nämä molemmat neutraloivat maata mukavasti. Samoin kasvit saavat niistä tarvitsemaansa kalkkia ynnämuita hivenaineita. Kanankakka on kuulemma tehokkaammin kasvien käytettävissä, jos se ensin liuotetaan kasteluveteen; munankuoret taas voi tunkea suoraan multaan - kyllä ne kasvit löytävät tarvitsemansa! Kävin siis "kylvämässä" munankuoria laareihin ja säkkeihin, kanankakkaa kun ei sattunut olemaan käsillä. Nähtäväksi jää, vaikuttaako tämä satoon mitenkään.

PS. Allekirjoittanut näki viime yönä kaameaa painajaista, jossa tuiki tuntematon mies nyhti hennot herneenversot laarista suoraan suuhunsa. Toivottavasti vältymme moiselta kiusanteolta...

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Suu säkkiä myöten eli kuinka härkäpapu kesytetään

Nyt lopultakin on kylvetty kaikki mitä oli tarkoituskin. Muutaman viljelijän voimin täytimme kolme Meiran lahjoittamaa kahvisäkkiä mullalla ja istutimme niihin härkäpapuja, auringonkukkia, kamomillasauniota sekä sitruunamelissaa. Toivottavasti kaksi viimeksimainittua viihtyvät yhdessä! Olemme hieman uteliaita luonteita, joten upotimme auringonkukkasäkin reunalle pari idätettyä hernettä, ihan vain nähdäksemme, että a) osaako herneenvarsi kiemurrella vierellään kasvavaa auringonkukan vartta pitkin, ja b) kestääkö auringonkukka moista roikkumista. Koen tällaiset mahdollisuudet kerrassaan riemastuttaviksi: kun emme ole riippuvaisia sadostamme, eikä kenenkään ravinnonsaanti ole kiinni viljelysten kukoistamisesta, olemme ihmeen vapaita kokeilemaan omituisiakin ratkaisuja. Ah, vapaus epäonnistua!

Omituista, miten pienistä asioista sitä osaakin olla epävarma. Niinkin yksinkertainen asia kuin rikkaruohojen kitkeminen oli minulle vielä viime kesänä hieman pelottavaa puuhaa: mistäs sitä tietää, mikä on rikkaruoho? Jos vahingossa noukinkin kukoistavat kasvikset mullasta ennenkuin ne pääsevät alkuunkaan kasvamaan. Onneksi joukostamme löytyi sellaisiakin, joiden viherpeukalo ei sijainnut keskellä multaista kämmentä, ja sain mm. seuraavanlaisia neuvoja:

Täällä papu istuu
  • Jos ne kasvikset / yrtit / kukkaset on istutettu suoriin riveihin, niinkuin yleensä on, niin niiden voi myös olettaa kasvavan siinä rivissä. Rivien välissä kasvavat versot eivät siis välttämättä ole toivottuja.
  • Rivissä kasvavat taimet yleensä myös muistuttavat toisiaan huomattavissa määrin. Suvaitsevaisuus ei kuulu kasvimaalle, eli selkeästi erilaiset yksilöt saa riviltä poimia surutta pois.
  • Siemeniä on todennäköisesti istutettu ylimäärin sadon varmistamiseksi. Kaikilla siemenillä ei kuitenkaan ole tilaa kasvaa, joten rivejä on harvennettava. Tässäkin ohjenuora on yleisen ideologiani vastainen: pienimmät ja heiveröisimmät ovat niitä, jotka ensimmäisinä noukitaan pois kitumasta, jotta suuremmat saavat kasvaa kunnollisiksi yksilöiksi.
Kävin siis joku päivä takaperin harventamassa punajuuria ja retiisejä, ja tänään lähestulkoon hypin innosta, kun eräs retiisirivistä hieman sivussa kasvanut taimi osoittautui lähes täysikasvuiseksi retiisiksi! Sillä oli selkeästi ollut paremmin tilaa kuin siististi rivissä nököttävillä tovereillaan. Harvensimme riviä, ja voisi olettaa, että viikon sisään saamme poimia ihan kunnon retiisejä. Samoin salaatit alkavat olla parin-kolmen tuuman mittaisia, ja rucolarivistöt oikein rehottavat, joten käykäähän poimimassa siitä koristetta salaattipöytään! Kaappilaarissa oikeastaan yksi ainoa rivi kasvaa hyvin, mutta ainakaan meistä tänään paikalla olleista kellään ei ollut aavistustakaan, mikä kyseinen kasvis mahtoi olla. Laareilta on siis tiedossa kuva-arvoituksia piakkoin! Kaappilaariin istutettiin nyt myös pari riviä herneitä, rivin verran mustajuurta (pussin kyljessä luki "venäläinen jättiläinen", iih!) sekä porkkanaa, kun tuumimme, ettei sitä koskaan ole liikaa. Sade hoitanee kastelun nyt pari päivää. Onpas onnellinen olo, kun on saanut taas möyriä mullassa.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Kampusviljelijät paikallismediassa

Turkulaisen toimittaja kävi seuraamassa kylvöä laaritalkoiden ensimmäisenä päivänä toukokuun lopussa. Jutun voit lukea täältä.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Elämää laarin ulkopuolella

Ihanteellinen kaupunkiviljely paikka. Posankka ja bussi merkitsevät viereisen E18-valtatien läheisyyttä. Valtatiet, nurmikot ja istutukset eivät ole millään lailla este kaupunkiviljelylle. Pirteä viljelylaari tässä kaupunkikuvan mosaiikissa lisänä tekee alueesta vain entistä monipuolisemman.
Viljelylaarilta moottoritielle päin

Tänään viljelmän kastelija näki citylemmikeistämme jäniksen ilta-auringossa. Pupu oli hyvin piiloutunut mielestään tuuheaan ruohikkoon. Päänsä painaen alas se luuli olevansa hyvässäkin piilossa ja päästi valokuvaajan kohtuullisen lähelle. Varmasti on jo kesyyntynytkin. Ja odottelee kärsimättömänä satoa monien muiden viljelijöiden tavoin.
Tupsukorvainen city-jäniksemme

Hypähdys valoon

Siltä se tuntuu ja näyttää. Pienet taimet ovat kasvaneet uskomattoman nopeasti ylös mullan alta. Juuri ja juuri maan alta työntynyt verso on todella pyrähtänyt lähes hetkessä lähes neljän sentin mittaiseksi. Tuo hetki on luultavasti ollut vain runsaan viikon mittainen, jos sitäkään.




Pitkittäisotoksessa laarin suuntaisesti vihertää jo mikroperspektiivistä käsin katsottuna äärimmäisen runsaasti. Ihmisen silmän korkeudelta taimet ovat vielä pikkuriikkisiä. Mikromaailmassa kuva voisi näyttää tällaiseltä, jos vaikka etana istuisi jo kasvavien taimien päällä syöden allaan olevia ja katsellen viereisiä ruoka-apajia. Tietysti jos etana pystyisi näkemään edes jokseenkin ihmisen tavoin.


Hassuimmalta näyttävät taimet, jotka vielä kantavat lehdenkärjissään siemenen kuoria. Tyhjä kuori pysyttelee ikään kuin kypäränä polkupyöräilijän päässä kasvissa kiinni. Jotkin lehdet ovat vielä molemmat kiinni kyseisessä solmussa. Kuvan taimet ovat noin kahden sentin mittaisia tässä vaiheessa.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Kaapissakin voi kasvattaa

Ensimmäinen laari puskee jo vihreää! Ainakin salaatit kasvavat jo kauniissa rivissä. Pienten taimien tunnistaminen on tavikselle vähän vaikeaa; osa kauniista nimikylteistämme on nimittäin lentänyt taivaan tuuliin. Jälleen opiksi ensi vuodelle: miten ois puisten nimikylttien veistely? Noh, tämä takaisku ei kuitenkaan kasvua ole hidastanut, ja sadetta ja aurinkoa on saatu sopivasti.

Toinen laari, alias vaatekaappi, näkyy valkoisen pintansa vuoksi vähän kauemmaskin. On mietitty, pitäisikö laari maalata tai ehkä päällystää laudoilla. Toisaalta se täyttää tehtävänsä mainiosti näinkin. Kaappi sai sisäänsä mullan, jota lapioitiin selkä vääränä suoraan ränsistyneestä retrosta pakusta.

Kaapissa kasvaa nyt mustajuurta, persiljaa, porkkanaa, retiisiä ja tilliä. Tilaa on jätetty herneillekin, jotka ovat vielä itämässä. Talkoohenkeä on riittänyt kampusviljelijöissä kiitettävästi. Kesän varalle ollaan silti suunniteltu kasteluvuoroja, jotta viljelmä tulee varmasti hoidettua. Ja palkinnoksi pieni harvennuspuska kotiin.
Valmista tuli! Enää kylvö. Taustalla Posankka.

Ja vihdoin ovat kahvi-säkitkin saapuneet! Kunpa vaan saataisiin jostain vielä multaa niihin; lajikkeita kyllä riittää. Säkkien kohdalla olisi tarkoitus myös poiketa sivuraitelle puhtaasta hyötyajattelusta ja pistää säkki tai pari kasvamaan kukkaa. Iloa myös ohikulkijoille :)